Pidin lyhyen luennon aikuiskasvatuksen opintoihini liittyen. Aiheena "Miten rehtori ja koulun johtamiskäytännöt vaikuttavat opettajan ammatilliseen kehittymiseen?"
Pro graduni aikanaan työstin koulujen johtajuuden jakamisesta. Koulun johtamista tutkin suunnitteilla olevassa väitöksessäni. Näiden pohjalta itselleni tuon aiheen muotoilin.
Huomasin työtä tehdessäni, että opettajankoulutus ja opettajan työ antaa valtavan laajat valmiudet erilaisiin tehtäviin. Työ sisältää asioiden ja ihmisten työn suunnittelua, organisointia ja arviointia; valtavan määrän sosiaalista vuorovaikutusta moneen eri suuntaan (lapset, huoltajat, kollegat, viralliset tahot monelta eri ammattialalta); oman työn kokonaisvaltaista suunnittelua; monen eri alan yleissivistyksen kartuttamista; tietoteknisiä taitoja; projekti- ja työryhmätyöskentelyä yms.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi opettajan ammattiin koulutetuilla on hyvät mahdollisuudet toimia monilla muillakin aloilla.
Oma tavoitteeni on henkilöstöjohtaminen, aikuisten ihmisten työn organisointi ja henkilöstön kehittämisen suunnittelu. Toisaalta voisi kiinnostaa opetustoimen tai sivistystoimen johtajan tehtävät. Näihin voisi pikkuhiljaa rakentaa tietään opettajuuden kautta rehtoriuteen ja siitä ylöspäin joko kunnalliselle tai yksityiselle sektorille.
Toisaalta kiinnostaisi myös työskennellä tutkijana ja opettaa yliopistossa. Yliopisto-opetus kun antaa mahdollisuuden keskittyä enemmän itse asiaan ilman, että jokaista opiskelijaa tarvitsee pohtia yksilönä ja jatkuvasti arvioida, millainen opetusmetodi palvelisi kulloistakin yksilöä parhaiten. Pedagogina tietysti voisin tuoda paljonkin perinteiseen luento-opetukseen mausteeksi pelkän kaksituntisen monologin sijaan.
Nautin pitämästäni esityksestä suuren luentosalin puitteissa. Aikuisia eri alojen ihmisiä kuuntelemassa mitä minulla on sanottavana. Kiinnostuneet katseet motivoivat jatkamaan eikä kukaan edes haukotellut :)
Tosin näkemykseni siitä, että ammatillinen kasvu ja kehittyminen tapahtuu parhaiten työyhteisössä, joka on keskusteleva, avoin, tukee riskinottoa ja osoittaa luottamusta ja jossa jokainen voi olla aidosti ihminen (eikä vain työntekijä lukuna paperilla) on paras kasvualusta yksilölliselle kehittymiselle, sai professorin lausahtamaan: "niin noinhan sen kai pitäisi olla vaikka aika utopiaahan tuo on..."
Onhan se, vaikka en tuota käsitettä ajatellutkaan työtä tehdessäni. Näen paremminkin tietynlaisen työyhteisön arvojen olevan ihanteita, joihin tulisi tiedostaen pyrkiä. Monesti vain kun hienoon teoreettiseen rakennelmaan liitetään käytännön ihminen, homma menee pieleen :)
Idealistisena rakentamaan tulevaa työyhteisöäni!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti