Opettajan ammatti on tunnetusti hyvin yksilöön kiinnittynyt ja työtä tehdään vahvasti omalla persoonalla (enemmän kuin monia muita töitä, joissa on selvemmin "virkaminä").
Opettajaprofessioon voi myös liittää yksin suorittamisen kulttuurin.
Kun em. ottaa huomioon, opettajalle oma työ saattaa olla hyvinkin vaikeasti erotettavista - niin yksilön kuin muidenkin erotettavissa - omasta persoonastaan, omasta itsestään.
Tällöin mikä tahansa työstä annettu kommentti, oli se sitten positiivnen tai negatiivinen, on yksilön helppo yhdistää Häneen itseensä kohdistuvana, ei niinkään hänen työhönsä liittyvänä (hän ja työ kun ovat pitkälti sama asia).
Siinä missä monissa ammateissa asiat pystytään pitämään asioina, onko se opettajaprofessiossa niin helppoa vai liittyvätkö ne herkemmin yksilöön itseensä (yksilön ajatuksissa)?
Mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista opettajan edes pyrkiä liialti luomaan itselleen tiukkaa ammattiroolia. Jos luo opettajana itselleen puhtaasti opettajaroolin, on se monesti kovin epäaito ja etäiseksi jäävä. Toisaalta, jos toimii kuten parhaiden opettajien sanotaan toimivan, ja teet työtä kokonaisvaltaisesti omalla persoonallasi, miten kykenee erottamaan työhön kohdistuvan palautteen omaan itseensä kohdistuvasta palautteesta?
Toki ammatilliseen osaamiseen kuuluu pystyä keskustelemaan asioista, mutta kun opettamisessa asiat ovat niin tiukasti sidoksissa yksilöihin, että niistä keskusteleminen talloo jonkun persoonallisuutta melkeinpä väkisin.
Kokemuksia opettajilta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti